Suklaan tuottamiseen kuuluu monia eettisiä kysymyksiä, joita moni kuluttaja ei tule lainkaan ajatelleeksi tai joista moni ei edes tiedä. Meille on kunnia-asia käyttää suklaatuotteissamme ainoastaan eettisellä tavalla tuotettua suklaata, jota kutsutaan myös reiluksi suklaaksi.

Millaisia eettisiä epäkohtia suklaan tuottamiseen liittyy?

Suklaan raaka-ainetta kaakaota viljellään pääosin Länsi-Afrikan alueella; Ghanassa, Guineassa, Kamerunissa, Norsunluurannikolla, Malissa sekä Nigeriassa ja näillä viljelmillä käytetään valitettavan usein lapsityövoimaa. Osan lapsityövoimasta on todettu olevan jopa ihmiskaupan uhreja. Länsi-Afrikassa noin 284 000 lasta tekee työtä kaakaoviljelmillä. Näistä lapsista noin 109 000 lapsen arvellaan tekevän töitä Norsunluurannikon kaakaoviljelmillä. Näillä lapsilla ei ole mahdollisuutta opiskella eikä muutenkaan mahdollisuutta tavalliseen, onnelliseen lapsuuteen. Nämä lapset ovat nykyajan orjia.

Työhön liittyy monia vaaroja ja työpäivät venyvät pitkiksi. Osa lasten käyttämistä työkaluista on vaarallisia ja työssään lapset altistuvat myös torjunta-aineille, jotka vaarantavat heidän terveytensä. Lisäksi ihmiskaupan uhrit elävät usein äärimmäisen huonoissa olosuhteissa, joissa epäinhimillinen kohtelu sekä toistuvat pahoinpitelyt ovat lasten arkea. Näiden syiden vuoksi on mielestämme itsestäänselvä vaatimus käyttää suklaanvalmistuksessa ainoastaan eettisesti tuotettua kaakaota. Käsintehdyt ja reilusti tuotettua 100% kaakaovoita sisältävät suklaamme eivät välttämättä voi kilpailla markettien edullisimpien suklaiden kanssa hintojen osalta, mutta ne voivat kilpailla maullaan sekä eettisillä arvoillaan.

Reilun kaupan suklaa

Koska kaakaon hinta on laskenut voimakkaasti viime aikoina, ovat kaakaon viljelijät olleet tiukoilla ja turvautuneet valitettavan usein epäeettiseen toimintaan. Tukkuhinta on laskenut 90-luvun alusta tähän päivään noin neljännekseen siitä mitä se oli ennen. Halvan suklaan vuoksi kaakaoviljelmillä raatavat lapset maksavat aivan liian suuren hinnan. Valitettavasti myös suomalaiset yritykset valmistavat suklaata kaakaomassasta, joka tuodaan Länsi-Afrikasta tiloilta, joiden toiminnan eettisyyttä ei pystytä valvomaan. Länsi-Afrikan köyhiin maihin olisikin tärkeää saada luotua aikaisempaa enemmän kaakaoviljelmiä, jotka toimisivat reilusti ja joiden toimintaa voitaisiin valvoa. Lapsityövoimaa ei tällaisilla viljelmillä saisi käyttää lainkaan eikä edes perhetilalla auttaminen saisi olla niin laajamuotoista, että siitä olisi haittaa lapsen terveydelle tai koulunkäynnille.

Kaakao on erittäin tärkeä vientitulojen sekä toimeentulon lähde monissa köyhissä länsi-afrikkalaisissa maissa, joten kaakaon viennin lakkaaminen kokonaan olisi myös äärimmäisen huono vaihtoehto. Osassa näitä maita ongelmana on myös se, että kaakaota viljellään pienikokoisilla perheviljelmillä, jotka myyvät sadon välittäjien avulla. Näiden ylimääräisten välikäsien vuoksi viljelijäperheen omat tulot jäävät vaatimattomalle tasolle, siitä huolimatta, että he ovat tehneet suurimman työn. Viljelijöille pitää taata tietty takuuhinta. Tällä hetkellä monet kaakaon viljelijät ovat raskaasta työstään huolimatta köyhiä – osa heistä ansaitsee ainoastaan noin puoli dollaria päivää kohti eikä tämä tulo riitä kattamaan edes tuotannon aiheuttamia kustannuksia. Kokonaiset kaakaonviljely-yhteisöt kärsivät köyhyydestä, mikä puolestaan aiheuttaa monia ongelmia niin sosiaalisilla, ekologisilla kuin taloudellisillakin elämän osa-alueilla. Köyhyys aiheuttaa aliravitsemusta, heikkoja koulutusmahdollisuuksia sekä heikkolaatuista terveyden- ja sairaanhoitoa. Tietämyksen puutteen vuoksi maaperä viljelmillä tulee huonolaatuisemmaksi eikä eroosiota osata ennaltaehkäistä.

Esimerkiksi Boliviasta, Belizestä, Kolumbiasta, Kamerunista, Ghanasta, Costa Ricasta, Ecuadorista, Intiasta, Norsunluurannikolta, Panamasta, Haitista, Perusta ja Sierra Leonesta löytyy jo kaakaoviljelmiä, jotka ovat sitoutuneet noudattamaan Reilun kaupan sääntöjä ja joissa näiden sääntöjen noudattamista valvotaan. Toivottavasti nämä viljelmät toimisivat hyvinä esimerkkeinä myös muille kaakaoviljelmille sekä niiden yhteistyötahoille. Tehdään yhdessä tästä maailmasta edes hieman reilumpi paikka aloittaen syömistämme suklaapaloista. Eettisen tuotannon periaatteiden toteutumisen valvominen ei kuitenkaan yksin riitä, vaan viljelijöille on tarjottava myös koulutusta sekä tukea.

Hyvä uutinen on se, että entistä useammat suuret suklaanvalmistajat ovat alkaneet käyttää aikaisempaa enemmän eettisesti tuotettua kaakaota suklaidensa raaka-aineena. Kuluttajien tietoisuus suklaaseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä on luultavasti ollut tässä ratkaisevassa asemassa, onhan yritysten myytävä juuri sitä mitä asiakkaat haluavat ostaa – onhan asiakas aina oikeassa ja kuningas.